Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistys perustettiin 28.1.1990 –
Tammisunnuntain päivänä. Perustamispäivä oli tietenkin harkiten valittu.
Tässäkin mielessä yhdistyksellämme on vahva aatteellinen pohja ja vakavat
perusteet. Maamme Vapaussodan ja itsenäisyyden perinteen vaaliminen on
yhdistyksemme ydintehtävä.

Yhdistyksemme aatteen perusta ulottuu vuoden 1918 tammikuuhun.
Tammisunnuntaina 28.1.1918 ylipäällikkö, kenraali Mannerheim alkoi
suojeluskuntalaisten kanssa riisua maassamme vielä olevia venäläisiä
sotajoukkoja aseista. Itsenäisyysjulistuksesta oli jo kulunut yli seitsemän viikkoa
ja itsenäisyytemme oli myös maailmalla laajasti tunnustettu. Alkoi Vapaussota,
katkera kamppailu, jonka tuloksena maamme itsenäisyys varmistettiin.

Meillä on siis selkeä aatetausta – Vapaussota ja itsenäisyys. Toiminnallisesti
yhdistyksellämme on useita eri juuria. Ensimmäisenä niistä voidaan mainita
1920-luvun lopulla perustettu Rintamamiesliitto, joka Jatkosodan jälkeen
jouduttiin ns. poliittisista realiteeteista johtuen – suomeksi: valvontakomission
venäläisen osapuolen vaatimuksesta – lakkauttamaan. Rintamamiesliitto oli
perustettu sekä Vapaussodan veteraanien taloudelliseksi tukemiseksi että
Vapaussodan perinteen vaalimiseksi. Kymmenkunta vuotta myöhemmin vuonna
1954 perustettiin Tampereella Vapaussoturien Huoltosäätiö. Sen kuten
Vapaussodan Perinneliitonkin toimisto on edelleen Tampereella.

Perinneyhdistyksemme on saanut Huoltosäätiöltä perinnöksi perinteen
vaalimisen, esimerkkinä vuosittain tammikuussa järjestettävä Tammisunnuntain
kirkkojuhla. Juhla on lähtöisin jo kohta 60 vuoden takaa eli ajalta yli 30 vuotta
ennen yhdistyksemme perustamista. Ensimmäinen Tammisunnuntain
muistojuhla Tampereelle järjestettiin vuonna 1956; kirkkojuhlana sitä on vietetty
vuodesta 1963.

Vapaussodan Huoltosäätiön rinnalle perustettiin 13.1.1969 Huhtikuun 6. päivän
kilta. Nimi johtuu Tampereen valloituksen päivämäärästä. Kilta perustettiin itse
asiassa nuorempien vapaussotaperinteen vaalijoille. Sen toimintaohjelmassa
olivat mm. seppeleenlaskut muistomerkeille juhlapäivinä ja kerhoillat vapaussotureille. Killan jäsenmäärä ei vuosien kuluessa kuitenkaan noussut yli

sadan ja osallistuminenkin oli laimeata; toiminta alkoi hiipua. Vuonna 1983 kilta
päätettiin lopettaa. Toiminnallaan Huhtikuun 6. päivän kilta antoi myös pohjaa
vuonna 1990 perustetulle yhdistyksellemme.

Kun Vapaussoturien Huoltosäätiö 1990-luvun alussa lopetti
kenttäorganisaationsa, kautta maan oli jo perustettu Vapaussodan ja
Itsenäisyyden perinneyhdistyksiä. Yhdistyksemme perustui, kun Vapaussoturien
Huoltosäätiön Tampereen osasto päätti 28.1.1990 rekisteröityä nimellä
“Vapaussodan ja Itsenäisyyden Tampereen perinneyhdistys ry”.

Vapaussodan Huoltosäätiö ja Vapaussodan Perinneliitto testamenttasivat
perinnetyön perinneyhdistysten tehtäväksi. Sitä tehtävää olemme siis nyt
hoitaneet 25 vuotta.

Yhdistyksemme toimintakertomuksessa vuodelta 1992 mainitaan, että
yhdistyksellä oli vielä yksi autettava vapaussoturi. Edelleen siinä kerrotaan, että
jäsenkunnassa oli 14 vapaussoturia ja että kuukausittaiset kerhoillat järjestettiin
Laulumajalla. Tätä Laulumajaa ei enää ole. Jäseniä oli tuon vuoden lopussa 152.

Eräs merkkitapahtuma yhdistyksemme historiassa oli lipun naulaus. Lippumme
naulattiin 8.12.1994, vajaat viisi vuotta yhdistyksemme perustamisen jälkeen.
Naulaajina oli kuusi Vapaussodan veteraania ja 12 muuta merkkihenkilöä. Lipun
lahjoitti Vapaussoturien Huoltosäätiön naisosasto, joka kuukautta aiemmin oli
lopettanut toimintansa ja jonka jäsenet liittyivät yhdistykseemme. Naisosaston
varat siirrettiin myös yhdistyksellemme.

Vuonna 1994 tehtiin päätös yhdistyksen nimenmuutoksesta nykyiseen muotoonsa.

Jos yhdistyksemme toiminta nykyisin on monimuotoista ja vireätä, on se ollut
sitä aivan alusta lähtienkin. Kunniakäynnit, Tammisunnuntain kirkkojuhla,
kerhoillat, juhlat, tutustumiskäynnit ja matkat ovat sisältyneet ohjelmiin.
Vapaussotaperinteeseen liittyvät yhteydet Viroon ja Latviaan ovat viime vuosina
tulleet mukaan ohjelmiimme. Tammisunnuntain kirkkojuhlan kolehti on kannettu
Tarton Suomen-pojille ja heidän kanssaan on ollut perinnetapahtumia. Latvian
Bejassa olevan Viron vapaussotaan osallistuneen seitsemän vapaaehtoisen
suomalaisen hautausmaa on ollut talkookohteenamme. Ja nyt uusimpana on
Vapaussodan Perinneliiton kanssa käynnistetty hanke pystyttää Latvian
Aluksnen, entisen Marienburgin, kaupunkiin, Pohjan Poikien muistomerkki.
Nämä hankkeet ovat toiminnassamme lisänä, omaa jäsentoimintaa ne eivät
vähennä, vaan rikastuttavat.

Sukupolvet vaihtuvat ja tietämys itsenäisyytemme alkuvaiheista vähenee.
Perinnetyönkin on uudistuttava. Jatkossa on toimittava tähänastista kunnioittaen,
mutta myös uusia toimintamuotoja ja uudenlaista sisältöä etsien.

Lämpimät kiitokset yhdistyksemme takavuosien taitaville ja uutterille
puheenjohtajille, hallitusten jäsenille ja muille toimijoille. Te olette hienosti ja
tuloksellisesti hoitaneet yhdistyksemme ydintehtävää – Vapaussodan ja
vapaussotiemme perinteen vaalimista. Toimintanne on tarjonnut jäsenillemme
sekä asiapitoista että viihteellistäkin ohjelmaa ja se on lisäksi säteillyt “aatteen
paloa” ulos päin.

Hyvät jäsenemme, kiitos aktiivisesta osallistumisesta ja tuesta, jota olette
antaneet toimijoille.