Dipl. ins. Ilkka Mäntyvaara:
Vänrikki Polviander, vänrikki Stoolin esikuva

Vuonna 2010 tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun J L Runeberg julkaisi Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkimmäisen osan ja sai näin koko runokokoelman valmiiksi. Kuka oli tämä vänrikki Stool, jonka mukaan runokokoelma on nimetty? Vänrikki Stool on luonnollisesti kirjailijan luoma kuvitteellinen hahmo, mutta varsinkin Kurussa ollaan varmoja, että hänen tärkein esikuvansa oli Porin rykmentin lipunkantaja, vänrikki Karl Gustav Polviander. Ilkka Mäntyvaara (kuva oikealla) piti esitelmän esi-isästään vänrikki Stoolista. Hänen isoäitinsä isoäiti oli Vänrikki Stoolin tytär.

Runeberg ei itse halunnut nimetä Vänrikki Stoolin esikuvaa, mutta tarinat perustuvat pitkälti Karl Gustav Polvianderin ja hänen Kurussa asuneiden aseveljiensä kertomuksiin. Polvianderilla oli tapana pitää sodan jälkeen Kallen päiviä, jonne hän kutsui ystäviään ja aseveljiään ja niillä luonnollisesti tarinoitiin sodasta. Näin kertomukset säilyivät paremmin mielessä 1820-luvulle asti, jolloin Runeberg tapasi Polvianderin ensimmäisen kerran. Eräissä lähteissä mainitaan vänrikin esikuvana myös Ruovedellä asunut entinen aliupseeri ja vänrikki Fredrik Adolf Pelander, joka hänkin on saattanut kertoa Runebergille sotamuistojaan samoin kuin moni muukin veteraani.

Karl Gustav Polviander syntyi 5.3.1788 Mouhijärven pappilassa ja kuoli 28.9.1876 Kurussa. Polvianderin suku on alkuaan satakuntalaista talonpoikaissukua ja kotoisin Kiukaisten Köylypolven kylästä. Karl Gustav Polvianderin syntyessä hänen isänsä toimi Mouhijärven kirkkoherran eli siis oman isänsä apulaisena ja asui tämän kanssa samassa pappilassa. Vuonna 1797 perhe muutti Ruovedelle, jossa Isak Emmanuel Polviander toimi kirkkoherran apulaisena ja ylimääräisenä pappina vuoteen 1807 asti. Tuolloin hänet nimitettiin Ruoveden ja Kurun kappalaiseksi ja perhe muutti Kuruun. Karl Gustav pääsi ylioppilaaksi Turussa jo 15-vuotiaana ja alkoi opiskella teologiaa, mutta lopetti sen pian. Toukokuussa 1803 hän meni palkattomaksi majoittajaksi Porin rykmenttiin, ja seuraavana vuonna hän sai virallisen nimityksen Ruoveden komppanian majoittajaksi, palkkaetuna Hainarin virkatalo Kurussa. Ruoveden komppania kuului henkivartiopataljoonaan, jota sanottiin myös henkipataljoonaksi. Siihen kuuluivat lisäksi Oriveden ja Kyrön komppaniat sekä henkivartiokomppania.

Karl Polvianderin tulikaste tapahtui Pommerin sodassa 1807. Hänet ylennettiin rykmentin lipunkantajaksi ja hän kantoi sittemmin lippua joukkojen etunenässä Suomen sodassa kaikissa Porin Rykmentin taisteluissa.

Vänrikki Stoolin tarinat kuvaavat 1808-09 käytyä Suomen sotaa. Ylipäällikkö oli sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingspor ja hänen sijaisensa kenraali Carl Nathanael af Klercker. Sodan alussa ylipäällikkö Klingspor oli vielä Ruotsissa ja hänen sijaisensa kenr af Klercker valmistautui vastahyökkäykseen. Ruotsista palattuaan Klingspor kuitenkin komensi joukot perääntymään. Runeberg ja vänrikki selvästi inhosivat Klingsporia, mutta pitivät af Klerckeristä.

Vänrikki Polviander haavoittui Suomen sodassa kahteen kertaan: Lapuan taistelussa 14.7.1808 ja Lapväärtin taistelussa 11.8.1808. Vuoden 1808 lopulla Ruotsi-Suomen armeija alkoi vetäytymisen Tornionjoen taakse ja Kainuun eli Kalixin sopimus 25.3.1809 oli antautumissopimus. Porin rykmentti antautui Sievissä. Polviander koki antautumisen hyvin raskaaksi ja uhkasi ennemmin repiä lipun kuin luovuttaa sen voittajalle. Lopulta hän kuitenkin luovutti lipun, kun muutkin lipunkantajat tekivät niin.

Sodan jälkeen Suomen sotavoimat lakkautettiin, mutta Polviander ja monet muutkin upseerit saivat pitää virkatalonsa Venäjän keisarin armosta. Tähän viittaa Runebergin sanonta: Stool, hän söi armoleipää vain. Tila oli melko suuri, mutta viljelyalaa ei ollut kovin paljon. Siihen kuului kuitenkin seitsemän suurta torppaa, jotka maksoivat päätilalle luonnontuotteissa ja työpäivinä.

Polviander ei erikoisesti välittänyt maanviljelyksestä ja vuokrasi tilan myöhemmin vävylleen Kustaa Kauppilalle. Vänrikki jäi vaimonsa Anna-Kaisan kanssa asumaan talon toiseen päätyyn. Hän harrasti mielellään metsästystä ja kalastusta. Hänellä oli isän perintönä myös melko laaja kirjasto. Hän oli erittäin voimakas mies, joka jaksoi nostaa täyden kaljasaavin korvista kiinni pitäen leukansa tasalle ja ottaa siitä ryypyn kuin tuopista. Hänen nimipäivistään, Kallen päivistä, muodostui Kurun seudun porilaisveteraanien jokavuotinen asevelijuhla. Silloin kaikki hänen eloon jääneet sotilastoverinsa tulivat värikkäissä sotilaspuvuissaan onnittelemaan ”Hainarin Kallea”. Kurussa asui myös entinen vihollinen, Venäjän armeijan kenraali Georg von Möller, joka tosin oli syntyperältään ruotsalainen. Hänenkin kanssaan Polviander aikaa myöten ystävystyi.

Karl Polviander sai palvelijattarensa Juliana Antintyttären kanssa kolme lasta ennen kuin solmi tämän kanssa virallisesti avioliiton 1822. He saivat vielä toiset kolme lasta, kunnes Juliana kuoli 1830. Nuorin tytär oli tällöin vain 7 kk ikäinen. Karl otti lasten hoitajaksi Anna-Kaisa Yrjöntr Peltoniemen ja solmi hänen kanssaan avioliiton vuonna 1835. Heille syntyi yhteensä 11 lasta.

Polvianderin sota-aikainen asetoveri kapteeni Gustaf af Enehjelm muutti Saarijärveltä Ruovedelle kesällä 1825 ja toi lastensa kotiopettajan, 21-vuotiaan ylioppilaan Johan Ludvig Runebergin mukanaan Ruoveden Ritoniemeen. Polviander ja Runeberg kohtasivat ensimmäisen kerran toisensa Ritoniemessä elokuussa 1825. Runeberg kiinnostui Polvianderin kertomuksista ja vieraili vuoden 1826 alkupuoleen asti hyvin usein Polvianderin luona Kurussa. Polvianderin lisäksi hän tapasi muitakin kurulaisia veteraaneja. He kävivät myös yhdessä metsästämässä ja kalastamassa. Vuonna 1826 Runeberg lähti opiskelemaan Turun yliopistoon. Siellä hän alkoi kirjoittaa metsästysretkimuistojen ja retkillä kuulemiensa tarinoiden pohjalta runoelmaa Hirvenhiihtäjät, joka valmistui 1832.

Vuonna 1833 Runeberg tuli taas tapaamaan Polvianderia ja esitteli hänelle uutta kirjaansa. Runeberg oli jo alkanut valmistella Vänrikki Stoolin tarinoita. Hän halusi vielä kerran haastatella Polvianderia ja tuli käymään Hainarissa kesällä 1837. Vänrikki Stoolin ensimmäinen osa ilmestyi 1848 ja toinen osa 1860.

Hainarin talosta on säilynyt pari huonetta Kurun ulkomuseossa olevassa Vänrikki Stoolin tuvassa. Tässä salikamarissa kerrotaan Runebergin yöpyneen Hainarissa käydessään. Seinällä näkyvä vänrikin muotokuva on maalattu myöhemmin valokuvan perusteella.

Vänrikki Stoolin tupa Kurussa. Siellä on esillä monenlaista vänrikin esineistöä, mm. fänriks stol ja aseita.	Vänrikin kuoleman 130-vuotispäivänä v. 2006 Porin prikaati asetti haudalle kunniavartion Suomen sodan aikaisissa puvuissa.

Polviander oli erittäin taitava käsistään ja teki itse useita huonekaluja. Toiselle vaimolleen Anna-Kaisalle hän teki puuleikkauksin koristellun tuolin morsiuslahjaksi. Tuoli sai kuitenkin olla pelkkänä koristeena, jossa kukaan ei istunut. Runebergin ihmetellessä, miksi siinä ei saanut istua, Anna-Kaisa sanoi: no siksi, kun se on vänrikin tuoli eli fänriks stol. Monet kurulaiset ovat olleet vakuuttuneita siitä, että tämä sanonta on jäänyt soimaan Runebergin korvaan niin, että hän antoi tarinoidensa kertojalle nimeksi Vänrikki Stool. Sotilaalle sopii tietysti nimeksi paremmin Stål kuin Stol.

Karl Gustav Polviander haudattiin 1876 Kurun vanhalle hautausmaalle. Vänrikki oli jo eläessään valinnut omilta mailtaan kiven, josta tehtiin hänen hautakivensä. Hautakivessä on teksti: Karl Kustaa Polviander 1788 – 1876. Porilaisten lipunkantaja Siikajoella, Uudella Kaarlebyyllä, Lapualla, Kauhajoella, Lappväärtillä, Juuttaalla, Oravaisilla.

Vuonna 1934 Porin Rykmentin upseerit ottivat tehtäväkseen haudan kunnostamisen, ja uudistettu patsas paljastettiin 9.7.1934. Juhlaväkeä oli ainakin 3 000 henkeä. Hauta luovutettiin Kurun seurakunnan hoitoon. Nykyinen Porin Prikaati on jatkanut Porin Rykmentin perinteiden vaalimista ja tehnyt edelleen muistopäivinä kunniakäyntejä Vänrikin haudalla. Ilmari Wirkkalan valokuvan perusteella maalaama Polvianderin muotokuva on Säkylän upseerikerhon muistohuoneen seinällä ja kopio Vänrikki Stoolin tuvassa Kurussa.

Vänrikin kuoltua Hainarin virkatalo oli vuokralla 26 vuotta ja 1902 lahjoitettiin Turun ulkomuseolle. Käytännön syistä Turkuun siirrettiin vain tupa ja salikamari. Vuonna 1960 vänrikki Stoolin tupa päätettiin siirtää takaisin Kuruun. Miekat ja pistooli sekä muita vänrikille kuuluneita tavaroita mm. edellä mainittu Vänrikin tuoli ovat Vänrikki Stoolin tuvassa Kurussa. Vänrikki Stoolin tupa Kurussa on nykyään avoinna vain heinäkuussa. Siellä voi käydä tutustumassa tämän Suomen sodan veteraanin elämän vaiheisiin.

Vänrikki Polvianderin jälkeläisiä taisteli Vapaussodassa. Amanda Charlotte Polvianderin Amalia-tyttären vanhin poika Yrjö Sarparanta kaatui 8.4.1918 ja nuorin poika Paavo Sarparanta, Lapuan sk:n 1. komppanian 2. joukkueen johtaja, kaatui 26.3.1918.

 Yrjö Sarparanta                           Lapuan suojeluskunta 1.3.1918 Lapuan yhteiskoulun pihalla.

Tiivistelmä: Markku Rauhalahti
Aihekuvat: Esitelmöisijältä sekä Tuulikki Sillanpää-Janssenin kirjasta Vänrikin tarina, Oy Nordprint Ab, Helsinki 2009.