Suojeluskunnat

Asetus suojeluskunnista annettu elokuun 2 päivänä 1918

Suojeluskuntain tarkoituksena on maan hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä.

Tämän toteuttamiseksi suojeluskunnat:
a) antavat sotilaallista kasvatusta suojeluskuntalaisille; linkki
b) edistävät voimistelua, urheilua; linkki
    ja kansalaiskunnon kasvamista; linkki
c) toimivat tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena;
d) avustavat pyydettäessä järjestysviranomaisia.
Suomen painettu asetuskokoelma n:o 86/1918.

Asetus Suojeluskunnista

Annettu Helsingissä, elokuun 2 päivänä 1918.

Suomen Senaatti on Sota-asiantoimituskunnan esittelyssä tänään hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen:

I. Yleisiä säännöksiä

1 §. Suojeluskuntain tarkoituksena on maan hallituksen ohjeiden mu­kaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä.

Tämän toteuttamiseksi suojeluskunnat: a) antavat sotilaallista kasvatusta suojeluskuntalaisille; b) edistävät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasvamista; c) toimivat tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena; ja d) avustavat pyydettäessä järjestysviranomaisia.

2 §. Jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet seitsemäntoista vuotta. Poikkeustapauksessa voidaan jäseniksi suojeluskuntaan harkinnan mukaan ja vanhempain suostumuksella ottaa nuorempiakin.

Suojeluskuntaan hyväksytyn henkilön on ennen suojeluskuntaan astumistaan annettava juhlallinen vakuutus siitä, että hän rehellisesti toimii suojeluskunnan tarkoitusperien saavuttamiseksi, tinkimättä alistuu esimiestensä ja esikunnan määräyksiin ja että hän ei vastoin esikunnan suostumusta eroa suojeluskunnasta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä kuin hän on esikunnalle ilmoittanut haluavansa suoje­luskunnasta erota.

3 §. Suojeluskuntain sisäinen järjestys on sotilaallinen.

4 §. Suojeluskunnat ovat oikeutetut hankkimaan ja omistamaan kiin­teätä ja irtainta omaisuutta sekä vastaanottamaan testamentteja ja lahjoituksia.

II. Suojeluskuntain järjestely

5 §. Kussakin kunnassa asuvat suojeluskuntalaiset muodostavat yhteisen, kunnan mukaan nimitetyn paikallisen suojeluskunnan. Suojeluskuntain ylipäällikkö voi kuitenkin, piiriesikunnan esityksestä, myöntää suurempien maalaiskuntain ja kaupunkien jakamisen eri alueisiin ja tulee ylipäällikön tällaisessa tapauksessa tarkoin määrätä alueitten rajat ja nimet.

Paikallisen suojeluskunnan päällikkönä toimii sotakomisarion määräämä ja valtion palkkaama aluepäällikkö. Yhdessä aluepäällikön kanssa hoitaa paikallisen suojeluskunnan asioita paikallinen esikunta.

6 §. Kunkin kutsuntapiirin suojeluskunnat muodostavat suojeluskuntapiirin. Piirin suojeluskuntain päällikkönä on asianomainen sotakomissario, apulaisenaan hallituksen suojeluskuntatyötä varten piiriin nimittämä ja palkkaama henkilö.

Suojeluskuntapiirin suojeluskuntain yhteisten asiain hoitamiseksi on kussakin piirissä piiriesikunta.

7 §. Koko maan suojeluskunnat muodostavat Suomen suojeluskuntajärjestön.

Suojeluskuntajärjestön ylipäällikkönä toimii Senaatin Sota-asiaintoimituskunnan Päällikkö.

III. Suojeluskuntien hallinto ja hoito

8 §. Paikallisesikunnan päällikkönä toimii aluepäällikkö ja jäseninä neljä suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan valitsemaa henkilöä, joista yksi on kansliapäällikkönä, yksi talouspäällikkönä ja yksi kasvatuspäällikkönä.

Vaali alistetaan sotakomisarion hyväksyttäväksi ja vahvistettavaksi.

9 §. Paikallisesikunnan tulee :

1) ottaa jäseniksi suojeluskuntaan sellaisia henkilöitä, joilla on 2 § :ssä luetellut ominaisuudet; 2) valvoa että suojeluskuntalaiset käyttäytyvät sekä suojeluskunta­laisina että kansalaisina arvokkaasti, ja että suojeluskunta toimii näiden sääntöjen ja sille annettujen ohjeiden mukaan; 3) ottaa ja erottaa alemmat päälliköt; 4) valita suojeluskunnalle asiamiehiä alueen eri osiin ja ottaa muut mahdollisesti tarvittavat toimihenkilöt; 5) hoitaa suojeluskunnan omaisuutta, laatia tarpeelliset luettelot siitä, sekä kahdesti vuodessa, heinäkuussa ja tammikuussa, tehdä ja piiriesikunnan tarkastettaviksi lähettää tilit suojeluskunnan omaisuuden hoidosta ; 6) kantaa ja vastata asianomaisissa oikeuksissa ja virastoissa suojeluskuntaa ja sen omaisuutta koskevissa asioissa; 7) ryhtyä kaikkiin muihinkin toimenpiteisiin, jotka edistävät suojeluskunnan toimintaa ja tarkoitusta, kuten järjestämällä yleisiä kilpailuja ja juhlia, joissa suojeluskunta-aatetta selvitetään teroittamalla kansalaisvelvollisuuden tuntoa ja lainkuuliaisuuden välttämättömyyttä.

Jos aluepäällikkö edellä 1 ja 3 kohdassa mainituissa tapauksissa on eri mieltä kuin muut paikallisesikunnan jäsenet, voi hän alistaa esikunnan päätöksen sotakomisariuksen tarkastettavaksi ja ratkaistavaksi.

10 §. Aluepäällikön tulee sitä paitsi:

1) omalla toiminnallaan ja alempien päällikköjen avustuksella pitää huolta suojeluskuntalaisten sotilaallisesta harjoittamisesta; 2) hoitaa ja valvoa suojeluskunnan käytettäväksi luovutettujen aseiden ja ampumatarpeiden käyttöä ja säilyttämistä niiden ohjeiden mukaan, joita siinä suhteessa annetaan.

Kanslia-, talous- ja kasvatuspäällikön tehtävistä säädetään erityisessä ohjesäännössä.

11 §. Piiriesikunnan päällikkönä on sotakomisario ja jäseninä sotakomisarion apulainen, joka samalla myös on piiriesikunnan sihteeri, sekä kolme piirin suojeluskuntain paikallisesikuntain vuodeksi kerrallaan valitsemaa, suojeluskuntain luottamusta nauttivaa ja niiden toimintaa harrastavaa henkilöä. Tämän vaalin toimittamista sekä kahden varamiehen valitsemista ja piirin suojeluskuntain yhteisten asioiden käsittelyä varten pidettävään kokoukseen saapuu sotakomisarion kutsusta kustakin paikallisesikunnasta edustaja.

12 §. Piiriesikunnan tehtävänä on tämän asetuksen ja sille annettavien ohjeiden mukaan pitää lähintä huolta piirin suojeluskuntain yhteisistä asioista ja suojeluskuntain toiminnasta, sekä Senaatin Sota-asiaintoimituskunnalle tehtävää tiliä vastaan hallita ja hoitaa koko suojeluskuntapiirille yhteisesti kuuluvaa omaisuutta. Omaisuuden hoitoa koskevissa asioissa on piiriesikunta oikeutettu kantamaan ja vastaamaan maan oikeuksissa ja virastoissa.

13 §. Piiriesikunta kokoontuu tarpeen mukaan sotakomisarion kutsusta ja on piiriesikunnan kokouksessa kullakin jäsenellä yksi ääni.

14 §. Sotakomisarion tulee lisäksi:

a) nimittää aluepäälliköt; b) antaa ohjeita suojeluskuntalaisten sotilaallisesta harjoittamisesta sekä valvoa tätä harjoittamista; c) antaa ohjeita suojeluskunnan aseiden ja ampumavarojen säilyttämisestä; sekä d) ratkaista ne asiat, jotka aluepäällikkö 9 §:n mukaan on hänen tarkastettavakseen alistanut.

Piiripäällikön tulee myös valvoa, etteivät piiriesikunnan päätökset ole ristiriidassa hallituksen ja Sota-asiaintoimituskunnan päällikön antamien määräysten ja ohjeiden kanssa.

IV. Suojeluskuntien suhde siviiliviranomaisiin

15 §. Suojeluskunnat älkööt puuttuko järjestysviranomaisten tehtäviin, elleivät nämä niiden apua erityisesti pyydä.

16 §. Järjestysviranomainen saakoon, milloin poliisivoima havaitaan riittämättömäksi, kutsua suojeluskunnan apua:

1) kun väkijoukko on osottanut aikovansa tehdä kapinan taikka häiritä yleistä turvallisuutta ja järjestystä, noudattaen Rikoslain 16 luvun 6 § :n säännöstä; 2) sellaisen henkilön kiinniottamista varten, joka ei kuulu sotaväkeen, kuin myös rikoksentekijäin ja sotakarkulaisten etsiskelemistä ja kiinniottamista varten; 3) sellaisten vaarallisten rikoksentekijäin sekä vankien kuljettamista varten, jotka ovat tunnettuja väkivaltaisesta luonteestaan, tai jotka jo ennen ovat karanneet, varsinkin kun heitä kuljetetaan useampia yht'aikaa; 4) kruunulle kuuluvan omaisuuden tilapäistä vartioimista varten, milloin se tarpeelliseksi katsotaan, 5) tuli- ja metsäpaloihin, vedentulviin. ja muihin isonpuoleisiin yleisiin onnettomuuksiin; 6) vahtipa!veluksen toimittamista varten, milloin se on erittäin määrätty; sekä 7) kaikissa muissa tapauksissa, milloin kruununpalvelijat yksinänsä eivät voi ehkäistä, vallattomuutta tai epäjärjestystä taikka palauttaa järjestystä.

17 §. Järjestysviranomaiseksi, jolla 16 § :n mukaan oikeus pyytää suojeluskuntain apua, luetaan maaherra, kruununvouti, nimismies, järjestysmies, poliisimestari taikka se, joka semmoisen virkamielien sijassa on. Erittäin kiireellisissä tapauksissa olkoon poliisikonstaapelilla sama oikeus.

18 §. Suojeluskunnan apua on pyydettävä Sotakomisariolta, taikka milloin hän ei ole paikkakunnalla, aluepäälliköltä, taikka erittäin kiireellisessä tapauksessa alemmalta paikalla olevalta päälliköltä. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti, ellei avuntarve ole niin pakottava, ettei kirjalliseen pyyntöön ole aikaa, ja on siinä mainittava tarkotus, johon apua tarvitaan. Jos avunanto ei siedä viivytystä, ryhtyköön aluepäällikkö tai alempi päällikkö asian vaatimiin toimenpiteisiin, muussa tapauksessa tulee hänen asiasta heti ilmoittaa lähinnä ylemmälle päällikölleen ja odottaa hänen määräyksiään. Pyydetystä ja annetusta avusta tulee järjestysviranomaisen tehdä ilmoitus maaherralle ja suojeluskuntapäällikön piiripäällikölle.

19 §. Suojeluskunnan antaessa apua järjestysviranomaiselle johtaa sitä asianomainen suojeluskuntapäällikkö, kuitenkin olkoon järjestysviranomaisella, jolla siitä huolimatta pysyy kaikki hänelle lain mukaan kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet, valta määrätä milloin avunanto on lopetettava.

V. Kurinpito
20 §. Jos suojeluskuntalainen tekee itsensä syypääksi rikkomukseen, joko palveluksessa tai sen ulkopuolella, on asia käsiteltävä kurinpitolautakunnassa, johon paitsi alue- ja kansliapäällikköä, kuuluu kolme suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan keskuudestaan valitsemaa jäsentä. Kurinpitolautakunnan puheenjohtajana toimii aluepäällikkö ja sihteerinä kansliapäällikkö, jonka myös tulee annetuista rangaistuksista pitää kirjaa. Tällainen kurinpitolautakunta on oikeutettu antamaan suojeluskuntalaiselle varoituksen, määräämään ylimääräistä palvelus- ja harjoitusvuoroja, siirtämään suojeluskuntalaisen ylemmästä arvoluokasta alempaan tai myöskin kokonaan suojeluskunnasta eroittamaan.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Helsingissä, 2 päivänä elokuuta 1918.

Suomen Senaatti: J. K. PAASIKIVI. ONNI TALAS. ARTHUR CASTRÉN. E. Y. PEHKONEN. H. G. PALOHEIMO. E. N. SETÄLÄ. JALMAR CASTRÉN. HEIKKI RENVALL. W. THESLEFF. SAMULI SARIO.

Hjalmar Ingelberg