LOTTA SVÄRD
Lotta Svärd oli suomalaisten naisten vapaaehtoisjärjestö, joka perustettiin vuonna 1921 tukemaan suojeluskuntien tekemää maanpuolustustyötä. Järjestön tavoitteet olivat puhtaasti isänmaallisia. Alusta pitäen järjestön linja oli pysytellä puoluepolitiikan ulkopuolella.
Sääntöjen mukaan Lotta Svärd -yhdistyksen tarkoituksena oli ”avustaa maan suojeluskuntia terveydenhoidolla, varustuksia valmistamalla, varoja hankkimalla sekä muilla suojeluskuntien toimintaa edistävillä keinoilla”.
Lotta Svärd oli suojeluskuntajärjestön ohella merkittävä kasvatus- ja kulttuuriyhteisö. LS järjesti rauhanaikan jäsenilleen harrastus- ja kurssitoimintaa. Juhlia ja leirejä sekä viihde- ja liikuntatapahtumia järjestettiin paikallisyhdistyksissä kautta maan.
Sota-aikana lottia työskenteli sota- ja kenttä sairaaloissa. Rintaman lähellä lotat joutuivat jatkuvasti kohtaamaan haavoittuneita ja kuolevia sotilaita. Raskaimman henkisen taakan kantoivat kaatuneiden evakuointikeskuksissa työskennelleet lotat.
Lottatoiminnasta kiinnostunut 17 täyttänyt nainen saattoi liittyä paikkakuntansa Lotta Svärd yhdistyksen paikallisosaston jäseneksi. Tultuaan hyväksytyksi sai kukin jäsen valita toimintamuotonsa, joko toimivana jäsenenä (toimen- ja huoltolotat) tai ns. kannattavana jäsenenä. Lähtökohtana oli kuitenkin toimiva jäsen, mikä merkitsi samalla äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta järjestössä.
Toimivat jäsenet eivät välttämättä tarvinneet maksaa jäsenmaksua vaan he sitoutuivat työskentelemään yhdistyksen tarkoitusperien hyväksi siten kuin siitä määrättiin. Toimessa ollessaan he olivat velvollisia käyttämään hyväksyttyä LS käsivarsinauhaa. Toimivat jäsenet jakaantuivat sekä toimen- että huoltolottiin. Toimenlotan tuli olla terve, voimakas, elämäntavoiltaan moitteeton, neuvokas ja hälytyksen sattuessa vapaa noudattamaan käskyä.
Toimen-Lotaksi jaostopäälliköt hyväksyivät jäseniä lääkintä- ja muonitusjaostoista. Heidän velvollisuutenaan oli Lotta-lupauksen ja kirjallisen sitoumuksen annettuaan, olla valmiina asettautumaan lääkintä- ja muonitusosaston käyttöön. ”Valmiina asettumaan palvelukseen” tarkoitti rauhanaikana velvollisuutta lähteä komennukselle kotiseutunsa ulkopuolelle, esimerkiksi suojeluskunnan harjoituksiin. Lisäksi he olivat oikeutettuja käyttämään vahvistettu Lotta-pukua.
Huolto-Lotaksi nimettiin kaikki muut toimivat jäsenet. Huolto-Lotat olivat velvollisia työskentelemään jaostoissaan päällikkönsä johdon ja valvonnan alaisina taikka muidenkin jaostojen toiminnassa. He olivat oikeutettuja käyttämään paikallisjohtokunnan hyväksymiä pukuja.
Kannattavat jäsenet tukivat yhdistyksen toimintaa maksamalla korkeampaa jäsenmaksua ja osallistumalla aktiviteetteihin oman harkintansa mukaan. Kannattavilla jäsenillä ei ollut äänioikeutta eivätkä he voineet tulla valituiksi johtoelimiin.
Lottalupaus ja moraalinen ihanne
Lotta Svärd toimintaan sitoutunut lotta antoi kirkossa pidetyssä juhlavassa tilaisuudessa kunniasanalla lupauksen toimia rehellisesti ja omantunnon tarkasti Suojeluskuntajärjestöä ja sen toimintaa isänmaan parhaaksi.
Lotta Svärd Kultaisilla sanoilla muistutettiin lottia moraalisista ihanteista, joihin kaikkien lottien tuli pyrkiä.
Lottalupaus
Minä N.N. lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan Suojeluskuntajärjestöä sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata ja täytän minulle uskotut maanpuolustustehtävät noudattaen Lotta Svärd-järjestön sääntöjä
Lottien kultaiset sanat
