Suojeluskunnat syntyivät syksyn 1917 vaikeassa tilanteessa ja olivat vuoden 1918 sodassa hallituksen joukkojen perustana. Vapaussodan jälkeen suojeluskunnista kehitettiin maanlaajuinen vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, jolla oli tärkeä merkitys sotaa varten tarvittavan puolustusorganisaation rakentamisessa ja koulutuksessa.

Elokuussa 1918 annettiin suojeluskunta-asetus, jonka myötä suojeluskuntajärjestö se laillisti ja vakiinnutti asemansa, mutta menetti toisaalta itsehallintonsa senaatille. ”Suojeluskuntain tarkoituksena on maan hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä.” Tätä asetusta voidaan pitää suojeluskuntajärjestön virallisena käynnistäjänä.  Vuoden 1921 asetuksella tarkennettiin järjestön roolia osana järjestynyttä yhteiskuntaa ja se sidottiin tiukemmin valtiovallan kontrolliin.